Hiljaiseloa, mutta hengissä edelleen!

Hei kaikki rakkaat lukijat!

Sekavat siskot ovat hengissä vaikka hiljaiseloa blogin puolella onkin pidellyt. Pikkusiskon aika on mennyt uuteen kotipaikkaan totutellessa ja opintojen aloittamisessa. Isosisko taas on yrittänyt selviytyä terveysongelmien kanssa ja pakertaa koulujuttuja. Nyt on kuitenkin aika taas aktivoitua blogin suhteen, sillä tarkoitus on ihan tosissaan yrittää pitää tätä blogia ja elämäntapamuutosta hengissä! 🙂

Loppukesä meni mukavasti salilla treenatessa/pyöräillessä ja tuloksia tuli pikkuhiljaa. Sain lisättyä painoja salilla ja mittanauha kertoili hyviä tuloksia. Mutta sitten terveysongelmat alkoivat 😦 Mulla meni niska totaaliseen jumitustilaan enkä yhtenä aamuna saanut enää käännettyä päätä sivuille. Siinä meni muutama päivä aika tuskaisissa oloissa, kun pelkkä hengittäminenkin sattui ja tuntui siltä kuin joku tökkisi puukolla lapojen väliin. Kävin lääkärissä, joka suositteli kiropraktikkoa, osteopaattia tai naprapaattia. Oireeni viittasivat kuulemma nikamalukkoon. Sain onneksi aika pian ajan kiropraktikolle ja yhden hoitokerran jälkeen tuo järkyttävä kipu helpottui ja pää alkoi kääntymään sivuille. Otin 10 hoitokerran paketin ja siitä on nyt käytetty reilu puolet. Niska on todellakin nyt paremmassa kunnossa. Selkä alkoi reistailemaan pahimman niskakivun helpotettua, mutta kiropraktikko sai senkin kivun helpottamaan yhdellä käyntikerralla. Voin todella suositella kaikille niska/selkävaivaisille kiropraktikkoa! 😀

Voitte arvata, että salitreeni jäi totaalisesti tämän nikamajumin takia ja motivaatio terveellisiin elämäntapoihin alkoi hiipua sen myötä. Onneksi sain kuitenkin pidettyä itseäni kurissa sen verran, että tarkkailin syömisiäni enkä sortunut ylettömään mässäilyyn. Lähdimme perheen kanssa syyskuussa Lappiin viikon syyslomalle ja siellä tuli herkuteltua ihan liikaa. Onneksi vastapainoksi tuli käveltyä viikon aikana noin 35 km ja osa patikointireiteistä oli lisäksi aika rankkaa tunturimaastoa. Lapsetkin jaksoivat tosi hyvin vaeltaa vaikka meidän esiteini vetikin välillä pultit milloin mistäkin asiasta 😉 Otin parille pidemmälle vaellukselle sykemittarin mukaan ja ilokseni kalorikulutus oli varsin reipasta. 4-5 tunnin vaelluksella sai kulumaan 1400 ja 1900 välillä kaloreita. Ainakin kunto kasvoi viikon aikana vaikka mitat pysyivätkin samoissa. Ja kyllä tuo luonnossa liikkuminen tekee hyvää mielelle. Varsinkin tunturissa mieli lepää ja tuon viikon jälkeen on taas jaksanut arkea paljon paremmin.

Ylläksen tunturimaisemaa ❤

Viime viikolla selviteltiin sairaalassa taas sydämen rytmihäiriöasiaa, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Iloista lokakuista viikkoa kaikille!

T: Isosisko

PS. Huomenna lupaan laittaa strategisia mittoja. Saa nähdä, onko mitään muuttunut sitten viime mittausten 🙂

Advertisement

EKG-piuhoissa

Minulla on ollut jo vuosia rytmihäiriöitä ja niitä on yritetty tutkia. Lapsena mulla oli sydänvika ja saattaa olla, että siitä on aiheutunut sydämeen jotain häikkää. Viime vuosien aikana sydäntä on ultrattu, otettu EKG:tä, tehty vuorokausiseurantaa ja rasitustestejä. Tällä hetkellä diagnoosina on eräs sydämen rytmihäiriöitä aiheuttava syndrooma (ei kuitenkaan pitäisi aiheuttaa mitään vakavaa!).

Viime syksynä sain taas aika paljon tykytyksiä ja siksi päätettiin tehdä uudelleen Holter-tutkimus eli siinä rintakehään kiinnitetään muutamia elektrodeja, joista lähtee piuhat sellaiseen laitteeseen. Tuohon laitteeseen tallentuu 24 tunnin ajan potilaan sydänkäyrä eli ekg ja lääkäri pystyy siitä tulkitsemaan sydämessä tapahtuvia mahdollisia muutoksia. Laitteen kanssa saa ja pitää elää normaalia elämää ja koska tarkoituksena oli tutkia rytmihäiriöitä, niin mikä olisikaan parempi tapa kuin mennä rääkkäämään itseään salille. Laite oli asetettu säilytyspussiin rintojeni väliin ja kun laitoin salipaidan päälle näytin ihan hirveälle. Siitä syntyi tietenkin naisellinen pikku-kriisi…enhän mä voi tämän näköisenä mennä ihmisten ilmoille! 😉 Vaatekaapista löytyi onneksi yksi hieman löysempi paita ja se päällä lähdin sitten (vielä hieman häpeillen ulkomuotoani) salille. Salilla rehkiessäni minulla oli koko ajan tunne, että kaikki TUIJOTTAVAT. Taidan kuitenkin olla vain vainoharhainen 🙂

Poljin kuntopyörällä 35 minuuttia aika raskaalla vastuksella (ainakin siis minulle raskaalla) ja sain kyllä hampaat irvessä taistella, että jaksoin polkea ohjelman loppuun asti. Toiveikkaana yritin bongata rytmihäiriöitä, mutta ei niitä oikein tullut, pieniä tykyttelyjä vain. Pyörän jälkeen tein vatsalihaksia ja siinä sain pari muljahdusta aikaiseksi sydämessä, joten pitää nyt toivoa, että noiden perusteella lääkäri osaa tehdä joitakin tulkintoja rytmihäiriöiden laadusta. Ensi viikolla saan kuulla tulokset. Pitäkäähän peukkuja, että häiriöt ovat hyvälaatuisia ja saan huoletta jatkaa treenaamista!

Tässä kuva maanantaisista piuhoista:

T: Isosisko

P.S. Paino laskee edelleen. Juhannuksen jälkeen paino oli hieman yli 68kg ja tänä aamuna vaaka näytti 66,3kg. Jes!