Hikeä pukkaa

Pikkusisko raportoi jälleen isosiskon tunnuksilla.

Nyt on sanottava, että on hyvä draivi päällä liikkumisen suhteen. Siitä on tullut ihana tapa, josta ei malta pysyä erossa. Juokseminen on alkanut sujua aikas kivasti ja vihdoin on saanut itsensä siihen pisteeseen, että luovuttaminen ei tule kuuloonkaan siinä vaiheessa, kun alkaa tuntua pahalta. Siinä vaiheessa jopa tulee lisättyä joskus kierroksia ja mentyä tuskaisena eteenpäin hetken verran ja kappas, kohta kroppa pääsee sen tuskan yli ja homma tuntuu taas helpolta. Tätä tuo keho tuntuu tekevän useamman kerran lenkin aikana ja siksi siinä kohtaa, kun pelkään kuolevani hapenpuutteeseen hidastan vauhtia ja kävelen sen verran kuin sopivalta tuntuu, yleensä 5-10min. Sen jälkeen jaksaa taas juosta kieli pitkänä. Aika pitkälti tuo kävelyn osuus sijoittuu aina siihen lenkin keskivaiheille. Lenkit on menneet nyt aina jokseenkin samalla kaavalla: ensin 15 min. juosten, sitten 10min. kävellen ja lopuksi 10-15 min. juosten. Tietty juoksemisen päätteeksi tulee käveltyä pari kierrosta pihaa ympäri, kun ei voi pysähtyä kuin seinään. Siihen sitten venyttelyt päälle ja välillä jalkatreeni 🙂

Tässä jalkatreeni:

20x kyykky (jalat lähekkäin)

30x askelkyykky (vuorotellen jaloilla)

40x päkiöille nousu

40x kyykky (jalat haara-asennossa)

15x jalan nosto suorana eteen

– sama toisella jalalla

20x jalan nosto suorana taaksen

– sama toisella jalalla

20x kyykky (jalat lähekkäin)

Tää tuntuu ihan kivalta lenkin jälkeen =)

 

Tuota kyykkäilyä teen joskus milloin mihinkin väliin päivästä ja silloin lisään siihen ekojen kyykkyjen jälkeen 100 haarahyppyä niin saa vähän hikeä ulos helpommin!

 

Tavoitetta olisi seuraavanlaista eli pidempää lenkkiä, alkaa jo selvästi lenkin päätteeksi tuntua siltä, että jaaa…voishan sitä juosta vielä enemmänkin, mutta kun on kerran jo pihalle tullut niin en ole siitä jatkanut. Nyt siis pitää kehitellä lisää kiertoteitä matkalle, jotta sais lenkin pidemmäksi. Sen verran ainakin, että jaksais 20min. juoksua, 10min. kävelyä ja 20min. juoksua. Siinä alkais sitten kunnolla jo rasvaa palaa kropasta! Uskoisin 😉

 

Mitäpä vielä. Sali! Kuntosali ❤ siellä oon nyt päässyt vihdoin käymään tällä viikolla kaksi kertaa! Kylläpä se vaan on tehokasta treeniä. Tiistaisen käsitreenin jäljiltä on vieläkin vaikeuksia ottaa paitaa päältä, vaikka onkin jo pärjantai. Tänään kävin tekemässä jalkatreenin ja aika pökkelökävelyä on ollut tämä päivä! Mä niiiiin tahtoisin sinne tangon kanssa kyykkäilemään, mutta jotenkin en vaan yksin saa mentyä. Paljon saa tehtyä jalkoja muillakin ja hyvän treenin vedinkin, mutta kaipa se kyykkäily olis se paras ja tehokkain keino muokata jalkoja..hmm. Pitää vaan uskaltautua ja kävellä paikalle, kuin olis tehny hommaa jo sata kertaa ennenkin…ja latoa painoa niin paljon, että liiskaantuu tangon alle 😀

Salilla on ihanaa ja sit jännittävää, koska nää oikeen ammattimaiset fitness ihmiset…ne vaan on jotenkin niin pelottavan määrätietoisia siellä! Tuntee itsensä harvinaisen avuttomaksi ja pieneksi. Joku päivä vielä, ne omatkin muskelit pullottaa ja tanko nousee 😉 Ehkäpä jo ens kesänä, who knows 🙂

Syöminen…syöminen, syöminen, syöminen. Herkkuperse ei meinaa pystyä pitämään näppejään erossa jääkaapin kahvasta! Hitto, kun on kokoajan himo syödä! En tiedä onko kroppa nyt totuttelemassa tähän huimaan liikunnan lisäykseen, onko se psyykkistä (kun tietää ettei sais, nii varmasti tekee mieli!) vai mikä ihme on…Ihan järjetön himo ihan kaikkeen syötävään, oli se sitten ruokaa tai karkkia niin jotain pitäis olla suussa kokoajan. Rasittavaa -.- Useimmiten on tullut pysyttyä oikein tiukkana, mutta onhan noita heikkoja hetkiäkin koettu esim. jäätelökioskilla! Ja se yks jäätelökin tuntuu jo niin syntiseltä. Pitäis vaan päästä siihen, että olis ihan nolla linja kaiken epäterveellisen kanssa. Koska niin kauan, kun antaa itelleen vähän lupaa niihin houkutuksiin, niin se on vaan aina samaa itsensä huijaamista. ”No kyllä mä nyt tänään voin…on niin kuuma päiväkin”…”No kyllähän mä nyt, enhän mä eilen syöny, ku ihan vähän sitä ja tota…” Sillon, kun se on ”Ei, mä en syö ollenkaan” niin se on hyvin yksinkertaista. Ei tarvi yhtään pähkäillä ottaako vai eikö. Ei on ei. Itsekurissa on siis vielä kehittämisen varaa!

Kuvia otin tuosta ihanasta vartalostani ja laitan ne tänne mahd. pian. Niitä pitää vaan vähän muokkailla, koska olen melko ”leimattu” enkä nyt oikeen vielä ainakaan halua olla kovin tunnistettavissa 😛
Myös strategiset lähtömitat ja saavutukset pitää kirjoittaa tänne pian!

Viimeisen 12 vuorokauden liikkumissaldo on seuraavanlainen: 5 juoksulenkkiä ja 2 salikertaa, jotka on tehneet yhteensä n.430 min. hikoilua! Jes! 🙂

Nautitaan vielä kesästä! Terkuin: Pikkusisko

Advertisement

Muutoksen tuulia tai ei mitään tuulia vaan myrskyjä!

Pääsinpäs vihdoinkin tähän koneen ääreen ja ihan rauhassa, vaikka ajatukset saattaa seikkailla nyt ihan omia teitään. Tässä on siis Pikkusiskon elämässä tapahtumassa ihan hillittömän suuria asioita, koska edessä on uusi paikkakunta ja uusi opiskelupaikka, uudet ihmiset, uusi päiväkoti, uudet lähikaupat, uudet lenkkipolut ja mitä vielä.  Käytän mielummin sanaa uudet kuin sanaa vieraat, ei ala niin paljoa jännittämään. Vieras on pelottavaa, mutta uusi on jotain kutkuttavaa 🙂

Tämä tyttö pakkaa siis kimpsut ja kampsut, kissan ja pojan ja matkaa muutaman sadan kilometrin päähän uusille kulmille ja alkaa valloittaa maailmaa vähän kauempana kotipesästä. Kyllä tämä on ollut sellaista tunteiden vuoristorataa ettei oikeen itsekään meinaa pysyä perässä miltä mikäkin asia tuntuu. Ilon itkuja on tullut, ei niinkään haikeuden. Kylmiäväreitä kulkee kyllä iholla vähän väliä, enkä tiedä onko ne innostuksesta vai kauhistuksesta tai mistä ikinä. Hyvillä mielin tässä kuitenkin ollaan ja täytyy sanoa, että on puhdistavaa käydä läpi taas kaikkea rompetta mitä koti pursuilee ja jättää niistä edes jonkunlainen osa tänne menneeseen. Pääsee aloittamaan taas kerran hiukan puhtaammalta pöydältä ja tämä kotikaupunki epämääräisine muistoineen jää sitten taakse pölyttymään. Ah, uusi suunta elämälle, ei ollenkaan hassumpaa 🙂

Siinäpä tulikin sopiva aasinsilta tähän elämäntapamuutokseen, joka on tässä elämänmuutoksessa jotenkuten pysytellyt kyllä mukana. Olen yllättynyt positiivisesti siitä, että en ole kovinkaan monta lipsahdusta itselleni suonut, vaikka monta ”hyvää syytä” on taas käynyt mielessä. Liikunta on ollut vain puhdistava ja asioita pään sisällä parempaan järjestykseen saava asia, josta on ollut paljon apua. Olenkin keksinyt alkaa käymään yöjuoksuilla! Ai että ne on olleet ihania lenkkejä! Kadut hiljaisina, ilma raikkaan puhtaana ja viileänä…Juokseminen on sujunut näillä kerroilla kaikkein parhaiten ja olenkin omia juoksuenkkoja rikkonut. Esimerkkinä vaikka näin: 5min. kävelyä, 20 min. juoksua, 5 min. kävelyä ja 10-15 min. juoksua. Se on meikäläisen mittakaavoissa jo suorastaan upea suoritus 😀 Ja hiljaa hyvä tulee, se on pidetty edelleenkin mielessä!

Ruokavalio, ruokavalio, ruokavalio! Sillä on kyllä jumalaton merkitys, mitä tuosta suusta sisään lykkää. Olokin on ollut paljon virkeämpi ja kevyempi joka tavalla. Sokerikoukusta on kyllä vaikea päästä eroon ja myönnettäköön, että muutaman kerran olen sortunut johonkin makeaan, mutta suuren morkkiksen syöverissä määrät ovat olleet vallan pieniä. Ja näihin epätoivon hetkiin riittää yhden käden sormet. Alkoholiakin olisi ollut mukavaa lipitellä kesäkuumilla, mutta kivennäisvedestä on tullut se ykkös janonsammuttaja! yes! 🙂

Painoa on pudonnut nyt juhannuksen jälkeen reilu 1kg ja senttejä lähtenyt reisistä ja vyötäröltä yhteensä 4,5cm 🙂 Ei huono alku laisinkaan. Tosin nopeammat tulokset tässä alkaa jo mielessä poltella, että saattaapi olla että ”hiljaa hyvää tulee” vaihtuukin ”veren maku suussa” meininkiin 😉

Muuttolaatikoiden keskellä siis mennään ja kohti jotain ihan uutta ja tuntematonta. Elämä on varsin mielenkiintoista tällä hetkellä kyllä. Yritänpä päästä useammin kirjoittamaan, ettei tule tällaisiä järjettömiä taukoja!

Ainiin!!! Lääkäri antoi terveen paperit! Rasitus EKG ja sydämen ultraääni ei tuoneet mitään poikkeavaa esille ja nämä tykytykset liikunnan yhteydessä eivät siis ole mitään mitä pitäisi säikähtää…ja kummasti ne ovat vähentyneet, kun sain lääkäriltä tämän varmistuksen 😉

Sekavissa tunnelmissa ihanaa heinäkuuta kaikille!

– Pikkusisko –

…joka kirjoittaa isosiskon tunnuksilla, koska ei ole tekniikan ihmelapsia ja oikeen handlaa tätä hommaa.