Pääsinpäs vihdoinkin tähän koneen ääreen ja ihan rauhassa, vaikka ajatukset saattaa seikkailla nyt ihan omia teitään. Tässä on siis Pikkusiskon elämässä tapahtumassa ihan hillittömän suuria asioita, koska edessä on uusi paikkakunta ja uusi opiskelupaikka, uudet ihmiset, uusi päiväkoti, uudet lähikaupat, uudet lenkkipolut ja mitä vielä. Käytän mielummin sanaa uudet kuin sanaa vieraat, ei ala niin paljoa jännittämään. Vieras on pelottavaa, mutta uusi on jotain kutkuttavaa 🙂
Tämä tyttö pakkaa siis kimpsut ja kampsut, kissan ja pojan ja matkaa muutaman sadan kilometrin päähän uusille kulmille ja alkaa valloittaa maailmaa vähän kauempana kotipesästä. Kyllä tämä on ollut sellaista tunteiden vuoristorataa ettei oikeen itsekään meinaa pysyä perässä miltä mikäkin asia tuntuu. Ilon itkuja on tullut, ei niinkään haikeuden. Kylmiäväreitä kulkee kyllä iholla vähän väliä, enkä tiedä onko ne innostuksesta vai kauhistuksesta tai mistä ikinä. Hyvillä mielin tässä kuitenkin ollaan ja täytyy sanoa, että on puhdistavaa käydä läpi taas kaikkea rompetta mitä koti pursuilee ja jättää niistä edes jonkunlainen osa tänne menneeseen. Pääsee aloittamaan taas kerran hiukan puhtaammalta pöydältä ja tämä kotikaupunki epämääräisine muistoineen jää sitten taakse pölyttymään. Ah, uusi suunta elämälle, ei ollenkaan hassumpaa 🙂
Siinäpä tulikin sopiva aasinsilta tähän elämäntapamuutokseen, joka on tässä elämänmuutoksessa jotenkuten pysytellyt kyllä mukana. Olen yllättynyt positiivisesti siitä, että en ole kovinkaan monta lipsahdusta itselleni suonut, vaikka monta ”hyvää syytä” on taas käynyt mielessä. Liikunta on ollut vain puhdistava ja asioita pään sisällä parempaan järjestykseen saava asia, josta on ollut paljon apua. Olenkin keksinyt alkaa käymään yöjuoksuilla! Ai että ne on olleet ihania lenkkejä! Kadut hiljaisina, ilma raikkaan puhtaana ja viileänä…Juokseminen on sujunut näillä kerroilla kaikkein parhaiten ja olenkin omia juoksuenkkoja rikkonut. Esimerkkinä vaikka näin: 5min. kävelyä, 20 min. juoksua, 5 min. kävelyä ja 10-15 min. juoksua. Se on meikäläisen mittakaavoissa jo suorastaan upea suoritus 😀 Ja hiljaa hyvä tulee, se on pidetty edelleenkin mielessä!
Ruokavalio, ruokavalio, ruokavalio! Sillä on kyllä jumalaton merkitys, mitä tuosta suusta sisään lykkää. Olokin on ollut paljon virkeämpi ja kevyempi joka tavalla. Sokerikoukusta on kyllä vaikea päästä eroon ja myönnettäköön, että muutaman kerran olen sortunut johonkin makeaan, mutta suuren morkkiksen syöverissä määrät ovat olleet vallan pieniä. Ja näihin epätoivon hetkiin riittää yhden käden sormet. Alkoholiakin olisi ollut mukavaa lipitellä kesäkuumilla, mutta kivennäisvedestä on tullut se ykkös janonsammuttaja! yes! 🙂
Painoa on pudonnut nyt juhannuksen jälkeen reilu 1kg ja senttejä lähtenyt reisistä ja vyötäröltä yhteensä 4,5cm 🙂 Ei huono alku laisinkaan. Tosin nopeammat tulokset tässä alkaa jo mielessä poltella, että saattaapi olla että ”hiljaa hyvää tulee” vaihtuukin ”veren maku suussa” meininkiin 😉
Muuttolaatikoiden keskellä siis mennään ja kohti jotain ihan uutta ja tuntematonta. Elämä on varsin mielenkiintoista tällä hetkellä kyllä. Yritänpä päästä useammin kirjoittamaan, ettei tule tällaisiä järjettömiä taukoja!
Ainiin!!! Lääkäri antoi terveen paperit! Rasitus EKG ja sydämen ultraääni ei tuoneet mitään poikkeavaa esille ja nämä tykytykset liikunnan yhteydessä eivät siis ole mitään mitä pitäisi säikähtää…ja kummasti ne ovat vähentyneet, kun sain lääkäriltä tämän varmistuksen 😉
Sekavissa tunnelmissa ihanaa heinäkuuta kaikille!
– Pikkusisko –
…joka kirjoittaa isosiskon tunnuksilla, koska ei ole tekniikan ihmelapsia ja oikeen handlaa tätä hommaa.
Sekavat siskot 
Viimeisimmät kommentit